Radio Antro

Hiukset ovat naisen kruunu. Komea, huoliteltu peruukki on miehen kruunu, saattoivat monet 1700-luvulla ajatella. Peruukit olivat muutama vuosisata sitten säädyllisen miehen välttämätön asuste. Peruukkeja käytti ensisijaisesti kaupungeissa asuva väki, mutta hiuksista ja sen peittävästä peruukista huolehtiminen kuului jokaisen asiallisen säätyläisen kontolle. Ilman tukkalaitetta, peruukkia ja huoliteltua päätä mies ei voinut ylläpitää kunniallista rooliaan omassa ryhmässään. Peruukit olivat komeita, vaaleaksi puuteroituja, hiuksista, jouhista ja karovista tehtyjä pääkappaleita, jotka toimivat kantajiensa statussymboleina.Pohjolassa peruukkien käyttö seurasi eurooppalaisia virtauksia tyylissä ja tekemisessä. Pohjolan ensimmäiset peruukintekijät saapuivat ulkomailta, ja sittemmin Pohjolassa kehittyi oma mutta vähälukuinen työntekijäjoukkonsa, joka noudatti tiukasti ammattikunnan kuria. Suomessa, joka tuolloin kuului Ruotsin valtakuntaan, peruukintekijöitä ja -käyttäjiä oli vähänlaisesti, mutta maaseutumaisuudesta huolimatta täälläkin peruukkeja tarvittiin. Käsityöläisinä toimivat peruukintekijät tuottivat tavaroita ja palveluita ylemmille säädyille ja löysivät paikkansa näiden läheisyydessä sekä sosiaalisesti että maantieteellisesti. Peruukintekijäksi haluttiin, mutta ajan myötä ylituotanto ja hintojen polkeminen muuttivat ammatin luonnetta. Suomen historian professori Kustaa H. J. Vilkuna kertoo, miten peruukintekijät käsityöläisryhmänä on hyvä esimerkki siitä, miten kansainväliset virtaukset alkavat, nousevat huippuunsa ja kuihtuvat.Heinäkuussa 2026 ilmestyneessä teoksessaan Keikareiden kähertäjät – Pohjolan peruukintekjät ja kampaajat 1600-luvulta 1800-luvulle Vilkuna keskittyy ennen muuta peruukintekijöihin ammattiryhmänä, kun aiemmissa aihepiiriä käsittelevissä kirjoissaan hän on käsitellyt peruukkien käyttäjiä ja niiden merkityksiä.

Tässä jaksossa Anna Haverinen kertoo opintopolustaan ja antropologisen osaamisen hyödyntämisestä työelämässään. Miten rakentaa uraa aloittelevana antropologina ja millaista kilpailuetua antropologia voi tarjota työmarkkinoilla? Entä miten antropologiaa voi soveltaa työelämässä? Jakson lopussa Anna jakaa konkreettisia vinkkejä opiskelijoille, vastavalmistuneille ja antropologiasta kiinnostuneille. Lisäksi hän kertoo, millaisista aineksista ”antropologian salainen resepti” syntyy ja miksi kannattaa opiskella juuri antropologiaa. Annan lukuvinkkejä: - Anna Haverinen: Asiantuntijaksi, johtajaksi ja yrittäjäksi - humanismin ansiosta? Teoksessa Lotta Aarikka & Piia Alvesalo (toim.): Ratkaiseva Humanisti – Kaksitoista innostavaa tarinaa työelämästä - Jakob Krause-Jensen: The Flexible Firm – The Design of Culture at Bang & Olufsen - Karen Ho: Liquidated – An Ethnography of Wall Street - Whitney Phillips: This Is Why We Can’t Have Nice Things – Mapping the Relationship Between Online Trolling and Mainstream Culture

Tässä jaksossa avataan ovet kommuuniasumisen maailmaan ja keskustellaan esimerkiksi siitä, minkälaista uudenlaista intiimiyttä yhteisöasumisessa muodostuu ja voiko ystävän kanssa suunnitella ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Jaksossa vieraana tutkijatohtori Anna Heinonen Itä-Suomen yliopistosta. Haastattelijoina Heli Hannus, Anni Toivanen ja Veera Leinonen. Anna tutki väitöskirjassaan “Queering intimacies at home: Friendship and roommate relations in Finnish small-scale communes” (2024) intiimiyttä suomalaisissa (pien)kommuuneissa ja kimppakämpissä eletyissä ystävyys- ja kämppissuhteissa. Voit tutustua Annan väitöskirjaan täällä: https://helda.helsinki.fi/items/7828de14-bf16-403f-9a19-7cf899d27940.

Tällä kertaa Antropodissa selvitetään, miksi Lapin kulttuurista kannattaa kiinnostua juuri nyt. Antropologi Salla Marjakangas toimii projektityöntekijänä Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hankkeessa Lapissa. Saamme kuulla Sallan työstä Lapin omintakeisella kulttuuriperintökentällä, pohdintaa elävän perinnön vaalimisesta sekä Sallan polusta antropologiaan ja sitä kautta työelämään. Salla Marjakankaan haastattelu on tehty toukokuussa 2025. Hankkeen kotisivut: https://pohjoisinlappi.fi/hankkeet/omat-hankkeet/porisevat-porstuat-ja-pohjoiset-kulttuurimaisemat/

What do anthropologists do when they compare, what do people do when they compare? Professor Soumhya Venkatesan shows how comparison produces meaning, including fresh ways of understanding the world and making particular projects worthwhile by way of contrast. Equally, she asks: when does comparison stop being helpful? When might greater insights be gained by staying with things? She will think through these questions ethnographically as well as synthetically, the latter mainly by focusing on decolonisation and its aspirational reach. Soumhya Venkatesan is Professor of Social Anthropology at the University of Manchester. She is the author of Decolonizing Anthropology: An Introduction (2024, Polity). She has conducted ethnographic fieldwork in South India among Muslim weavers and Hindu priests, and in England among freedom-loving Brexiteers and pub philosophers. Venkatesan's keynote lecture was recorded on June 16, 2025 in Helsinki at the conference organized by the Finnish Anthropological Society.